Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato - Tiedettä huumorin siivin (Sofia ja Noora)

Tiedeblogit eivät luultavasti ole monen päivittäisessä tai edes vuosittaisessa lukurepertuaarissa. Sanasta tiede tulee monelle varmasti mieleen tieteelliset artikkelit, jotka ovat vaikealukuisia ja mahdollisesti kapulakielisiä, minkä vuoksi ajatus tiedeblogin lukemisesta voi olla epämiellyttävä.

Tieteellinen tekstikin voi kuitenkin olla viihdyttävä huolimatta sen informaatiopitoisesta sisällöstä. Tästä voi käyttää esimerkkinä blogia Kaiken takana on loinen, joka on suunnattu erilaisista tieteellisistä aiheista kiinnostuneille aikuisille. Blogin kirjoittaja Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori, joka toimii Helsingin yliopistossa luennoitsijana. Hän kirjoittaa samaan aikaan lukion biologian oppikirjasarjaa. Hän tekee myös tällä hetkellä tutkimusta taudinaiheuttajien ja loisten ekologiasta ja evoluutiobiologiasta sekä biologian oppimisesta.

Aivelo kirjoittaa blogissaan monipuolisista aiheista, vaikka likimain kaikki tämän ja edellisen vuoden postaukset käsittelevätkin koronaa. Yleensä blogissa käsitellään epidemioiden lisäksi myös evoluutiota, etiikkaa ja genetiikkaa, mutta myös aiheita, jotka eivät ole niin tieteellisiä. Esimerkiksi tekstissä Sen voisi vain jättää kirjoittamatta, puhutaan julkisuudenhenkilöiden sopimattomasta käyttäytymisestä Twitterissä. Hänen mielestään Twitteriin eikä muuhunkaan sosiaaliseen mediaan ole soveliasta jakaa tarinoita villieläinten runtelemisesta pesäpallomailalla tai levittää niissä päättömiä huhuja. Aivelo myös jakaa lukijoilleen esimerkkejä siitä, minkälaisissa mielentiloissa sosiaaliseen mediaan kirjoittelu kannattaa jättää välistä.

Vaikka blogin tarkoituksena on opettaa ja tuoda nykyajan tiedesaavutuksia esiin, tekstien tavoitteena on selkeästi myös viihdyttää. Tekstit ovat helposti ymmärrettäviä, vaikka niissä käytetäänkin jonkin verran ammattisanastoa. Aivelo käyttää paljon huumoria teksteissään. Huumori näkyy jo otsikoissa, kuten Homogeeniä ei löytynyt, koska sitä ei edes etsitty, Lesbojen jaottelu - mikä tässä nyt meni pieleen?, Dillejä lupiineja, Joskus tutkijan pitää laittaa muurahainen liekaan, Rähinäviinageeni vai läskit ovat leppoisia -geeni?. Joissakin otsikoissaan hän käyttää viittauksia tunnettuihin suomalaisiin kappaleisiin kuten hänen bloginsa nimestä voi jo päätellä.

Kieleltään blogitekstit ovat hyvin helppolukuisia, vaikka joitakin tieteellisiä erikoissanoja on lipsahtanut joukkoon. Nuo muutamat vaikeaselkoiset sanat eivät kuitenkaan häiritse lukijaa, sillä nykyaikana on kovin helppo käyttää Googlea löytämään jonkun tietyn sanan merkitys. Toisinaan lauseet ovat pitkiä ja saattavat näin aiheuttaa hämmennystä lukijassa. Tekstien kappalejaot ovat sen sijaan sopivia ja auttavat rytmittämään tekstiä sopivissa määrin. Hän tuo myös hyvin selvästi ilmi, mikä kussakin tekstissä on tutkittua tietoa, mikä arvailua tai oletuksia ja mikä hänen omaa mielipidettään.

Kirjoittajan ammattiosaaminen paistaa selkeästi blogissa ja parhaiten se tulee ilmi kuhunkin tekstiin käytetyistä lähteistä. Lähteitä on monia ja kaikki perustuvat johonkin julkaistuun tiedeartikkeliin. Ne ovat myös siististi linkkeinä upotettuna blogitekstin sisältöön, mikä helpottaa lähteiden tarkastelua. Aivelolla on myös selkeästi hyvin perusteltuja mielipiteitä käsittelemiinsä aiheisiin ja hän osaa tuoda ne esille hyvin ammattimaisella tavalla. Hänen tapansa viitata riittämättömiin tutkimustuloksiin kertoo tieteen tutkimisen menetelmien vakaasta tietämyksestä. On myös selvää, että Aivelo käyttää paljon aikaansa uusien tutkimuksien seuraamiseen, mikä näkyy tekstien ajankohtaisuudessa. Kun katsoo jonkin tutkimuksen julkaisupäivää ja aiheesta kertovan blogitutkimuksen päivämäärää, niissä on vain muutaman viikon ero.

Syväluotaus kausivaihteluun

Blogitekstissä Kausivaihtelu on uusi laumasuoja, puhutaan kausivaihtelun liiallisista odotuksista ja sen merkityksen väärinymmärtämisestä. Kausivaihtelulla tarkoitetaan vuoden sisäistä vaihtelua, joka toistuu kutakuinkin säännöllisenä. Kausivaihtelua voivat aiheuttaa mm. lämpötila, sademäärä, pyhäpäivät, sesongit ja lomat. Kausivaihtelu ei siis yksinomaan tule suojelemaan meitä koronalta. Aivelo perustaa väitteensä siihen, että ihmiset ovat alkaneet syyttämään koronan leviämisestä talvea. Tämän jälkeen hän selvittää lukijoilleen mitä kausivaihtelu oikeastaan tarkoittaa ja mitkä ovat siihen vaikuttavat tekijät.

Hän käyttää lähteinään yhdeksää akateemista tiedejulkaisua ja on liittänyt lähteensä linkkinä siihen lauseeseen tai kohtaan, jossa lähteeseen viittaa. Teksti on selkeä ja helppolukuinen vaikka jokseenkin pitkä blogitekstiksi. Hän on sisäistänyt tekstinsä kaksi keskeisintä kysymystä ja vastaa niihin turhia kiertelemättä. Tekstiä lukiessani mieleen herää huoli suomalaisten vähäisestä biologian tietämyksestä. Luulisi, että koronan aikana moni olisi yrittänyt haalia mahdollisimman paljon tietoa taudin leviämisestä voidakseen pyrkiä tarkemmin välttelemään tartuntoja.