Kuka lomittaisi äitiä? (Tiina)

Äitiys voidaan nähdä roolina, josta ei voi irroittautua. Kuva: Pexels

Perheyhteiskunta-blogissa kirjoittajat käsittelevät perhe- ja läheissuhteisiin liittyviä teemoja herätellen keskustelua aiheesta kiinnostuneiden sekä alalla työskentelevien keskuudessa. Käsittelyssäni olevan blogitekstin on kirjoittanut valtiotieteiden maisteri Aino Luotonen.

Luotosen blogiteksti "Äitiys on samaan aikaan henkilökohtaista ja universaalia" käsittelee äidiksi tulemiseen haasteita sekä äitiyden kokemuksia. Käsittelyn pohjana toimii Heini Junkkalan ohjaama ja kirjoittama näytelmä "Homoäiti". Blogi  tuo  näkemyksen äitiydestä roolina, josta ei voi irrottautua halutessaan, vaan se  kulkee äidin mukana jokaisessa hetkessä.

Äitiys alkaa naisella munasolun hedelmöittyessä. Siitä  lähtien äidillä ja lapsella on yhteys, jollaista isä ei voi  koskaan kokea. Yleiset käytännöt  perheissä osoittavat, että  syntymän jälkeen tämä yhteys usein säilyy, eivätkä isät ota hoivasta yhtä suurta vastuuta kuin äidit. Perheiden sisällä hoivavastuun jäädessä  yleisesti äideille,  ovat äitien oman ajan  kokemukset vähentyneet samaa vauhtia mielenterveyden haasteiden lisääntymisen kanssa. Blogitekstin pohjalta haluan käsitellä lapsiperheiden sukupuolittuneita käytäntöjä sekä niiden vaikutuksia.

Katkeransuloinen äitiys

Blogi nostaa esiin sukupuolittuneen työnjaon perheissä, joissa hoivan vastuu kasautuu usein äideille. Arjen kantaminen jää tyypillisesti naisen tehtäväksi, kun mies huolehtii taloudesta käymällä töissä. Perhevapaiden epätasainen jakaantuminen pitääkin äidit pitkään poissa työelämästä. Kuitenkin blogi tuo esiin myös sen, että vastuu jakautuu epätasaisesti usein myös naispareilla. Niinpä sukupuolittunut työnjako ei ole ainut selittävä tekijä epätasaisessa työnjaossa. Näyttäisi siltä, että töissä käyvä vanhempi on vastuussa taloudesta ja näin hänen työskentelynsä tapahtuu työajalla. Kotona työssäkäyvä vanhempi lepää ja näin arki jää molempien aikuisten kotona ollessakin sitä päivisin pyörittävälle aikuiselle. 

"Homoäiti"- näytelmä tuo näkyväksi lapsiperhearjen kuormittavuuden sekä sukupuolittuneisuuden. Oma tila ja -aika saattavat kadota olemattomiin. Samalla rinnalla kulkee tietämys siitä, miten onni on läsnä myös näissä kuormittavissa hetkissä. On vaikeaa nähdä hetken ainutkertaisuutta, kun voimavarat ovat käyneet vähiin. Lasten ollessa pieniä ja arjen kuormittavaa saattavat kaikki tunteet ja kokemukset muodostaa jäsentelemättömän tunnemöykyn, jota leimaa jatkuva väsymys.

                    

                  

                    Arjessa rinnakkain kulkee kuormittavuus, sekä tietämys hetken ainutlaatuisuudesta. Kuvat: Pexels

Luotonen tuo esiin äitien kokemuksen lasten hoivaamisen tauottomuudesta sekä oman ajan puutteesta. Äitiydestä ei pääse eroon edes vessassa, jossa käydään vauva rintarepussa ja taapero vessan lattialla leikkien. Vaikka äitiyden kokemukset ovat subjektiivisia, äitiyden kuvauksista voidaan tunnistaa toistuvasti esiin nousseita teemoja kuormittavuudesta sekä riittämättömyyden kokemuksista.

Yhteiskunnasta voidaan tunnistaa hyvin erilaiset vaatimukset isää ja äitiä kohtaan. Siinä  missä äitejä kuormitetaan jatkuvasti lisääntyvällä tiedolla varhaisen vuorovaikutuksen, laadukkaan ravinnon ja virikkeiden merkityksestä lapsen kehitykselle, on edelleen leikkipuistossa lapsensa kanssa käyvä isä rinnastettavissa supersankariin.

Kuka saa olla äiti?

Näytelmän kautta blogissa tuodaan esiin erilaiset tavat tulla äidiksi. Jokaisen perheellistymisprosessin  tulisi olla yhtä arvokas, mutta näin ei kuitenkaan aina ole. Syntyvyys laskee ja lapsiluku jää usealla toivottua pienemmäksi. Kaikkien haave äitiydestä ei koskaan toteudu. Yhteiskunnassamme kipuilee tällä hetkellä väsyneitä äitejä sekä syli tyhjänä olevia naisia.

Kaikkien haave äitiydestä ei koskaan toteudu. Kuva: Kirjoittajan kotialbumi

Vanhemmuus on ainutkertaista, ihanaa, raskasta ja rakasta. Kuitenkin vanhemmuuteen ja etenkin äitiyteen liitetyt vaatimukset sekä perheiden sukupuolittunut työnjako tekee tästä elämänvaiheesta hyvin kuormittavan. Tiettyä armollisuutta olisi syytä liittyä hyvän tai riittävän vanhemmuuden määrittelyihin,  jotta arjen onnen hetkiä olisi helpompi havaita.

Lähteet:

Luotonen, Aino. 2019. Äitiys on samaan aikaan henkilökohtaista ja universaalia. Julkaisttu perheyhteiskunta blogissa 8.12.2018. htttp://www.perheyhteiskunta.fi/2018/12/08/1371/.