Miksi naisiin kohdistuvan lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisy on tärkeää (Janette, Julia ja Jenna)

Kuva Fotolia

Lähisuhdeväkivalta on väkivaltaa, jonka tekijänä toimii uhrille läheinen henkilö, kuten perheenjäsen tai kumppani. Väkivalta voi ilmetä monella tavalla, ja näitä tapoja on jaoteltu fyysisiin, psyykkisiin, seksuaalisiin ja taloudellisiin sen mukaan, miten ne ilmenevät ja millaista seurauksia niillä on. Lähisuhdeväkivalta aiheuttaa uhrille ja tämän läheisille psyykkistä kärsimystä, ja se voi pahimmassa tapauksessa johtaa uhrin traumatisoitumiseen tai jopa kuolemaan.

Vaikka lähisuhdeväkivalta ei ole ilmiönä mitenkään uusi, on se edelleen todella yleistä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemän selvityksen mukaan noin 75 % prosenttia suomalaisista aikuisista on raportoinut kokeneensa lähisuhdeväkivaltaa elämänsä aikana. Määrä vastaa yli 4 miljoonaa suomalaista. Lähisuhdeväkivallan kokemukset alkavat todella nuorena, sillä seurustelusuhteissa olleista 16–17-vuotiaista tytöistä noin 45 % on kokenut seurusteluväkivaltaa suhteen aikana.

naistenlinja.fi

Lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn tulisi kiinnittää enemmän huomiota, sillä sen aiheuttama inhimillinen kärsimys koskettaa uhrin lisäksi tämän läheisiä ja perheenjäseniä. Toisin sanoen lähisuhdeväkivallasta kärsivien henkilöiden lukumäärä on suurempi kuin pelkkien uhrien lukumäärä. Lähisuhdeväkivalta on myös kansantaloudellisesti merkittävä ongelma sillä, on tutkittu, että pelkästään naisiin kohdistuva fyysinen väkivalta aiheuttaa terveydenhuollolle kustannuksia arviolta 150 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä summa tulisi todennäköisesti kasvamaan, jos mukaan huomioitaisiin siitä aiheutuvat muut kustannukset, kuten perheväkivaltaa kokeneiden lasten koulupudonneisuutta ja uhrien psykologikäynnit.

Lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseksi on laadittu Istanbulin sopimus, joka velvoittaa sen allekirjoittaneita maita perustamaan Seri-tukikeskuksia seksuaalista väkivaltaa kokeneille naisille. Lisäksi sopimus velvoittaa valtiota rahoittamaan turvakoteja sekä niin kutsuttua Nollalinjatoimintaa. Nykyään lähisuhdeväkivallan ehkäiseminen ei kuitenkaan onnistu pelkkien sopimusten avulla, vaan muitakin keinoja on lisättävä. Esimerkiksi lähisuhdeväkivallan puheeksi ottamista tulisi helpottaa sosiaali- ja terveysalalla sekä sivistystoimessa. Näin asiakkaiden auttaminen ja ohjaaminen oikeiden palveluiden piiriin helpottuisi. Myös avoimen keskustelun lisääminen lähisuhdeväkivallan uhriksi joutumisesta ehkäisee siihen liittyvää häpeää, lisää vertaistuen mahdollisuutta ja helpottaa tilanteeseen puuttumista.

On tärkeää, että parisuhteessa lähisuhdeväkivaltaa kokeneita naisia ei syyllistettäisi heidän kokemuksistaan, sillä tällaisista suhteista on erittäin vaikea lähteä. Suhteen alussa kumppani on saattanut näyttäytyä huolehtivana ja kaikin puolin ihanana ihmisenä, jolloin suhteesta lähteminen on vaikeaa. Yleensä uhrit jäävät parisuhteeseen, sillä he toivovat, että väkivaltainen tilanne rauhoittuisi ja suhde palaisi takaisin sellaiseksi, millainen se alussa oli. Monesti tällainen tilanne herättää ulkopuolisissa voimakasta halveksuntaa uhria kohtaan. On hyvä kuitenkin muistaa, että lähisuhdeväkivallassa syyllinen on aina tekijä, ei uhri.

 

Lähteet:

Hietamäki Johanna, Bildjuschkin Katriina 25.11.2022. THL. Blogi. 

https://blogi.thl.fi/naisiin-kohdistuvaa-vakivaltaa-ehkaistava-jo-ennalta/