Nuorten persoonallisuushäiriöiden diagnosointi (Milla ja Sara)



Nuorten kamppailu mielenterveyden ongelmien ja persoonallisuushäiriöiden kanssa

Psykologilehti on psykologiliiton perustama lehti, johon on koottu artikkeleita psykologian eri osa-alueilta. Kerromme Psykologilehden tiedeosiosta, jonne psykologit ovat saaneet kirjoittaa tieteellisiä artikkeleitaan. Lehden aiheina ovat psykologiset ilmiöt psykologien näkökulmasta. 

Psykologilehden kohderyhmään kuuluvat kaikki psykologiasta kiinnostuneet. Lehden tavoitteena on lisätä tietoisuutta uusista tutkimuksista ja löydöksistä. Mielestämme lehdestä löytyy paljon mielenkiintoisia artikkeleita, jotka auttavat myös opiskelijoita pysymään ajan tasalla uusista tutkimuksista. Lehden tiedeosiossa artikkelit ovat formatiivisia ja lukemisen arvoisia. Artikkelit sisältävät esimerkiksi tietoa erilaisista mielenterveysongelmista ja niiden hoitotavoista, työnohjaukseen liittyvistä näkökulmista sekä positiivisesta psykologiasta.

Mielenterveydestä on pidettävä huolta iästä riippumatta! Kuva: Pixabay

Valitsemamme artikkeli on Psykologilehden tiedeosiosta, joka kertoo nuorten persoonallisuushäiriöstä ja niiden huomioimisesta hoitoa suunniteltaessa. Jokaisella artikkelilla on oma kirjoittajansa, mutta valitsemamme artikkelin on kirjoittanut psykologi ja vapaa tiedetoimittaja Anne Haikola.

Persoonallisuuden häiriöt voivat olla nuorille raastavia, etenkin jos ei tiedä mistä on kyse. Kuva: Pixabay



Haikola kirjoittaa psykologian tohtori Thea Strandholmin tutkimuksesta, jossa Strandholm tarkasteli masennuksen ja persoonallisuushäiriöiden yhteyksiä nuorilla. Strandholm tutki masennusdiagnoosin saaneita 13–18-vuotiaita avohoidon potilaita. Hän seurasi heitä kahdeksan vuoden ajan ja selvisi, että persoonallisuushäiriöstä kärsivillä hoidon ennuste oli heikompi kuin pelkän masennusdiagnoosin saaneilla.

Haikola kirjoittaa, että esimerkiksi jos nuori on masentunut ja hänellä on samaan aikaan persoonallisuushäiriö, voi persoonallisuushäiriö heikentää hoitotulosta. Tämän takia hänen mukaansa olisi kartoitettava nuoren tausta ja kehitykselliset tekijät. Haikolan mukaan ennen on ajateltu, ettei alaikäiselle tulisi diagnosoida persoonallisuushäiriötä sen takia, ettei nuorta leimattaisi, mutta nykyään uskotaan, että sen välttäminen voi olla virhe hoidon kannalta. Haikola kertoo Strandholmin selvittäneen, että hoito voi kohdistua väärin ja pitkittää oireilua, jos persoonallisuushäiriötä ei tunnisteta.

Ajattelemme, että diagnoosin saanti voi jopa helpottaa nuoren oloa, sillä ainakin olisi selvää, mistä oireet johtuvat. Toisaalta se voi saada nuoren tuntemaan itsensä erilaiseksi. Hyvän terapeutin kanssa olisi tärkeää käsitellä asiaa niin, ettei diagnoosi kuormittaisi nuorta enempää ja ettei nuori ajattelisi, että hänessä on jotain vikaa, joka erottaa hänet muista ikätovereista. 

Haikola kirjoittaa, että väitöskirjan perusteella voidaan todeta, että nuoren persoonallisuushäiriön ja kehityksellisten kysymysten tulisi ohjata hoitoa enemmän kuin masennukseen liittyvien kysymysten. Haikola sanoo, että jos hoidetaan masennuksen oireita pelkästään pinnallisesti, hoito ei välttämättä tehoa, jos ei ymmärretä, että persoonallisuushäiriöiden taustalla voi olla kaltoinkohtelua ja traumoja.

Pohdimme yhdessä sitä, miten vaikeaa nykyään on päästä terapiaan ja saada apua. Nuoret ovat muutenkin yhden elämää horjuttavan kriisin keskellä, kun murrosikä alkaa. Tällöin olisi erityisen tärkeää, että nuoret saisivat apua. Nykyajan psykologipula huolestuttaa meitä, etenkin kun tiedämme, että apua ei ole aina saatavilla. Avun puute on liian usein johtanut nuoren hätiköityyn päätökseen taistelussa mielenterveyden ongelmia vastaan.

Nuori voi kokea itsensä ulkopuoliseksi persoonallisuushäiriöiden takia. Kuva: Pixabay

Haikolan tekstissä käytettiin vain yhtä lähdettä, joten ajattelemme, että useampaa lähdettä olisi voinut käyttää vahvistamaan tutkimustuloksia. Sanasto oli helppoa ja ymmärrettävää. Jos vastaan tuli jokin termi, se selitettiin ja avattiin tekstissä niin, että lukija ymmärtää termin merkityksen.

Emme ole tienneet, että persoonallisuushäiriöitä ei ole haluttu diagnosoida alaikäisille. Uskomme että se olisi tärkeää, sillä persoonallisuushäiriöt voivat kummuta lapsuudesta ja ensimmäisiä merkkejä persoonallisuushäiriöstä voi näkyä jo lapsilla.

Lähde: Haikola, A. (2.12.2020) Nuoren persoonallisuushäiriö huomioitava hoidossa. Psykologilehti. Haettu 7.3.2023 osoitteesta



Kommentit

  1. Mielenkiintoinen aihe! Olen samaa mieltä siitä, että nuorillakin pitäisi olla mahdollisuus saada apua ja saada diagnoosi. Olen myös samaa mieltä, että diagnoosin saaminen voi helpottaa nuoren oloa vaikka hän saisi ns. leiman siitä.

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoinen aihe ja myös itselle uutta tietoa. Pohditte hyvin diagnosoinnin eri näkökulmia ja avun puutteen ongelmia :)

    VastaaPoista
  3. Todella selkeä teksti ja hyvä kannanotto! Asiaa on käsitelty useasta eri näkökulmasta ja itsellenikin tuli uutena tieto, ettei persoonallisuushäiriön diagnosointia tehdä alaikäisenä. Harmittaa vain, että oikeanlaisen hoidon ja avun saaminen viivästyy, kuten olette kertoneetkin.

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoista nähdä, miten tähän asiaan suhtaudutaan tulevaisuudessa. Vieläkö alaikäisen diagnoosi nähdään leimaavana sen sijaan, että diagnosointia pidettäisiin hyödyllisenä oikeanlaisen hoidon varmistamiseksi. Mielenkiintoinen teksti!

    VastaaPoista
  5. Hyvää pohdintaa monesta näkökulmasta! Uutta tietoa myös paljon.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit